Pääsiäisen 2016 ykkösherkku

..ja somesuosikki kinderkakku.

Pääsiäinen ilman kindermunia olisi kuin joulu ilman joulupukkia, joten mikäpä sen parempi idea, kuin tehdä kinderiltä maistuva ja kindertuotteilla koristeltu kakku pääsiäispyhiksi.

Törmäsin tähän kakkuun vasta pääsiäislauantaina instagramissa, ja nopean tutkimisen jälkeen selvisikin, että tämä kakku on se, josta vuoden 2016 pääsiäinen tullaan muistamaan.

Versioita kakun täyttämiseen ja varsinkin koristeluun on varmasti yhtä monta kuin tekijääkin.

Itse käytin suoraa Baking of... -blogista löytyvää ohjetta, enkä alkanut kakun täytteiden suhteen soveltamaan itse mitään lukuunottamatta pieniä työjärjestykseen liittyviä asioita.

Koristeluun varatut kindertuotteet.

Kaikki munat meni, mutta maxeja ja buenoja en viitsinyt kaikkia laittaa -valmiista kakusta tuli joka tapauksessa överi.

Kinderkakku

Pohja:

200 g suklaahippukeksejä

75 g voita

Valkosuklaakerros:

200 g valkosuklaata

200g maustamatonta tuorejuustoa

2,5 dl Flora vispiä

0,5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

3 liivatelehteä

Maitosuklaakerros:

200g Fazerin sinistä

50 g tummaa suklaata

200 g maustamatonta tuorejuustoa

2,5 dl Flora vispiä

0,5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

4 liivatelehteä

Suklaaganache:

150 g tummaa suklaata

0,75 dl kuohukermaa

1 rkl voita

Murskaa suklaahippukeksit ja sekoita ne sulatetun voin kanssa. Levitä irtopohjavuoan pohjalle kakun pohjaksi ja laita jääkaappiin valkosuklaatäytteen valmistuksen ajaksi.

Laita valkosuklaatäytteeseen tulevat liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.

Sekoita tuorejuusto ja sokerit keskenään.

Sulata valkosuklaa kattilassa kevyehköllä lämmöllä ja sekoita tuorejuuston joukkoon.

Kiehauta pieni määrä vettä ja sulata puristellut liivatelehdet siihen.

Lisää liivate täytteeseen ohuena nauhana kaataen ja samalla rivakasti sekoittaen joko sähkövatkaimella tai käsin.

Vatkaa koko kakkuun tulevat Flora vispit (5 dl) vaahdoksi ja lisää puolet tästä kevyesti nostellen täytteeseen.

Kaada täyte pohjan päälle ja laita jääkaappiin hyytymään vähintään tunniksi.

Kun valkosuklaakerros tuntuu hyytyneeltä, voi aloittaa maitosuklaatäytteen valmistamisen.

Tämän valmistus noudattaa samaa kaavaa, kuin aiemmin valmistetun täytteen.

Aluksi siis laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan.

Sekoita tuorejuusto ja sokeri keskenään.

Sulata suklaat kattilassa (varo, ettet polta pohjaan!) ja sekoita suklaaseos tuorejuuston joukkoon.

Kiehauta pieni määrä vettä ja sulata puristellut liivatelehdet siihen.

Lisää liivate täytteeseen ohuena nauhana kaataen ja samalla rivakasti sekoittaen.

Lisää loput Flora vispit seokseen kevyesti nostellen.

Kaada täyte valkosuklaakerroksen päälle ja laita jääkaappiin hyytymään vähintään pariksi tunniksi.

Itse annoin toisen kerroksen hyytyä kaksi tuntia, jolloin kakku oli jo valmis koristeltavaksi, eikä lösähtänyt vuoan reunoja irrotettaessa. Maltti on kuitenkin valttia tämän kakun valmistuksessa, joten parempi aina pelata varman päälle ja antaa kakun jähmettyä niin kauan, kun vaan on aikaa käytettävissä.

Lopuksi valmistetaan kakun koristeluun tarvittava ja kakulle tummempaa makua antava suklaaganache.

Kuumenna kerma kattilassa ja lisää paloitellut suklaat ja voi joukkoon sulamaan.

Kun seos on sileää, ota pois levyltä ja anna jäähtyä ihonlämpöiseksi.

Valuta ganache kakun päälle ja koristele mieleisilläsi kinderherkuilla!

Sopii kinderin, siis ällömakeiden herkkujen, ystäville <3

22032016

Farkut Levi's | Ruutupaita Ginatricot (2nd hand) | T-paita H&M

Tänään tuli pyörittyä koulussa ja kaupungilla tämän näköisenä.

Tuo ruutupaita tarttui lauantaina mukaan Bonuskirppikseltä. Itse vein myyntiin muutaman ruutupaidan, joten pitihän tilalle myös jotain ostaa..

Henna muuten leikkasi viimeviikolla mun hiuksia, ja omasta pyynnöstäni paljon. No okei, ehkä 5cm, mutta mulle se on paljon. Vaikuttaa kyllä tosi paljon yleisilmeeseen kun latvat on tasaisemmat. Ei haittaa nyt edes yhtään, vaikka pituutta lähti.

Ootteko muuten nähneet ton uuden Aku Ankka -mainoksen?

Mä oon nyt kahteen kertaan nähnyt sen ja kummallakaan kerralla en voinut pidätellä itkua.

Katsokaa se.

Darranpiilottajat x 4

Aka aurinkolasit.

Lauantaina tuli taas huomattua, miten tärkeää on omistaa hyvät (tai no, ainakin edes hyvännäköiset) aurinkolasit.

En ole ikinä eläessäni omistanut kasvoihini sopivia aurinkolaseja. Ne ovat kaikki liian leveitä mulle.

Lauantaina koitin Empun arskoja, ja ihan hirveiltähän ne mun päässä näytti.

Tästä havahtuneena päätin sunnuntaina käyttää viimeisen oljenkorren sopivien aurinkolasien löytämiseksi.

Menin siis H&M:n lastenosastolle.

Siellähän niitä mun kokoisia laseja sitten oli.

Ostin kaikki kelvolliset mallit, eli neljät lasit lähti mukaan :D Luotan noiden laatuun sen verran, etten uskaltanut ostaa vain yksiä hehe. Pilottilaseilla nyt on kyllä muutenkin tapana vääntyä ja kääntyä, olivat ne sitten henkkamaukasta tai jostain muualta. Hintaa oli 5€ kipale, joten kovin paljoa en köyhtynyt kuitenkaan.

Oon aina kuvitellut, ettei aurinkolasit vaan sovi mulle.

Tästä lähtien kuljen varmaan joka päivä lasit päässä, sisälläkin.

Kun siinä pikkutyttöjen osastolla sitten pyörin, niin tarkistin toki muunkin valikoiman.

Olen etsinyt lyhyttä ja ennenkaikkea sopivan pientä farkkutakkia viimeiset pari vuotta siinä onnistumatta.

No nyt löytyi sekin viimein! Hah, oon niin tyytyväinen näihin löytöihin.

Kannattaa siis ennakkoluulottomasti käydä joskus tsekkaamassa myös lastenosasto.

Tuo mun takki oli kokoa "146 cm", ja suurin koko tuolla taitaa olla "170 cm", joten lasten/nuortenosastolta kyllä löytää ihan normaalikokoisiakin vaatteita, tosin puolet halvemmalla kuin naistenosastolta. 

Week End

Mun viikonloppu oli vaan niin paras, huh huh.

Perjantaina nähtiin Empun kanssa pitkästä aikaa, viimeksi ollaan siis nähty Barcelonassa lokakuussa.

Nyt Emppu oli viimein käymässä Suomessa.

<3

Myös Henna ja Tiia tuli mun luo viettämään iltaa, ja lähdettiinhän me toki käymään myös ulkona.

Syitä juhlaan oli monia: Empun opparin valmistuminen, mun kämpän hautajaiset, Tiian ja Hennan onnenbambujen tulevat nimet... Ja tietysti otettiin ihan vaan myös meille koska ollaan niin hyviä tyyppejä, että miksei otettais.

Tytöt siinä poseeraa nätisti, harmi että kuvan keskipisteenä on sensuroimaton jätepöytä.

Teekutsukuvat jääköön mun koneelle muistojen arkistoihin...

Eikä muuten tullu otettua edes mitään hyviä kuvia koko illan aikana.

No, oli niin kivaa ettei ehtiny!

Lauantaina tuttu darra tietysti nosti päätään, mutta onneksi onnistuttiin selättämään se vaikka vähän toivottomalta aluksi tuntui.

Mä olin varannut vielä kirppispöydän keskustasta ja rekrysin likat auttamaan mua kamojen kanssa. Mulla oli tietysti kaikki vielä myös hinnoittelematta, joten siinäkin oli sitten hommaa.

Päivän käynnistyminen oli vähän hidasta, ja lopulta saateltiin puol 4 maissa Emppu kohti Helsinkiä ja lähdettiin keskustaan viemään niitä kirppiskamoja.

No, ehtihän ne nyt tunnin siellä lauantaina olla myynnissä. Parempi myöhään kun ei milloinkaan?

Käytiin myös Uffin euron päivillä pyörähtämässä, itse en tällä kertaa mitään löytänyt. Keskustan Uff oli aika loppuunkaluttu jo tuossa vaiheessa iltapäivää.

Suunnitelmissa oli myös mennä syömään.

Tiia kuitenkin heitti ilmoille ajatuksen loiventavasta kaljasta.

No mutta... mua ja Hennaa ei kauheesti tarvinnut ylipuhua.

Mentiin lopulta Sohoon juomaan sitä kaljaa ja tilattiin myös ruuat.

Ruokiin oli 45 min odotusaika, mutta se ei edes haitannut. 

Otettiin kaikki burgerit, jotka auttoivat paremmin kuin hyvin orastavaan näläntunteeseen.

Ja sitten juustoranskikset...nehän oli oikein ranskisten aatelia juustoisuudessaan, rasvaisuudessaan ja suolaisuudessaan.

Oikein kelpo darramättöpaikka, ja miksei muuhunkin tarkoitukseen sopiva paikka. Pubimeininki on aina jees (paitsi kulma-ale) ja siitä plussaa.

Jälkkäreille sitten Minibaariin.

Tässä vaiheessa oli jo selkeästi havaittavissa se riski, että löydämme itsemme viettämässä loppuillan baareissa notkuen ja halpaa olutta (tai kalliita drinkkejä) lipittäen.

Oltiin kuitenkin fiksuja ja sen verran väsyneitä, että lähdettiin hyvissä ajoin kotiin jolloin sunnuntaikin oli helpompi kohdata.

Emppu sai kotiinviemisiksi mun kirppikselle menossa olleita vaatteita, ja mä puolestaan sain tämän siistin hupparin, jonka logon on muuten suunnitellut Empun poikaystävä!

Tämä paita päällä täytyykin olla kiltisti, eikä ainakaan syödä mitään pihviä.

En muuten nähnyt sunnuntaina yhtäkään virpojaa, vaikka olin jo aikaisin liikkeellä.

Enpä niiden tuloon muutenkaan ollut varautunut. Itselleni ostin kuitenkin pari kindermunaa, koska voin.

Löytyi perjantailta kuitenkin jotain kuvamateriaalia, heh heh.

Hiuksia on harjattu ja vessakaljakin näemmä maistui.

Ehkä tähän kuvaan on hyvä lopettaa.

Kevät?

Paita H&M | Huivi H&M | Farkut Topshop

Tänään tuli pukeuduttua vaihteeksi vähän keväisempiin sävyihin.

No, ulkona oli päällä tietty keväistä tunnelmaa suorastaan huokuva toppatakki.

Kävin muuten eilen kaupungilla asioilla ja samalla ostin aiemmin hehkuttamani Anastasia Dipbrow Pomade -kulmavärin sävyssä "taupe". Oon nyt pari kuukautta käyttänyt tuota medium brown -sävyä, joka on vaan vähän turhan tumma mun piirteille.

Jälleen kerran epäröin kaupassa, sillä käteen testatessa väri näytti ihan liian vaalealta.

Otin kuitenkin riskin ja ostin tämän, onneksi.

Kulmissa näyttää just sopivan ruskealta, kuten ylläolevasta kuvasta voi ehkä havaita.

Hei, nuo kulmavärit on muuten alennuksessa KICKSissä eli sieltä vaan hakemaan omaa!

Täytynee koittaa myydä (tai lahjoittaa) tuo tummempi sävy eteenpäin, siinä on vielä runsaasti väriä jäljellä... 

Kasvisruokareseptejä

Vaikka blogin puolella on tullut esiteltyä melko lihapainotteisia ruokia, pyrin kuitenkin tekemään säännöllisesti myös kasvisruokia, välillä jopa vegaanisia sellaisia.

Tässä pari hyväksi havaittua ja helppoa ohjetta.

Vegaaniset hampparipihvit (n. 10 kpl):

4 dl soijarouhetta

1,5 kpl kasvisliemikuutiota

6 dl vettä

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

1 dl sämpyläjauhoja

0,5 dl kaurahiutaleita

1 rkl perunajauhoja

mausteita (esim. mustapippuri, paprikamauste, jauhelihamauste)

Laita vesi kiehumaan ja liuota kasvisliemikuutio kiehuvaan veteen. Tämän jälkeen lisää soijarouhe, ota kattila pois levyltä ja anna kaiken veden imeytyä soijarouheeseen kannen alla noin 10 minuuttia.

Silppua sipulit ja sekoita soijarouheen sekaan.

Lisää myös kuiva-aineet ja mausteet. Mikäli laitat jauhelihamaustetta, käytä suolatonta versiota, sillä kasvisliemikuutio antaa riittävän suolaisuuden pihveille.

Anna seoksen vetäytyä jääkaapissa noin puoli tuntia.

Paista öljytyllä pannulla keskilämmöllä molemmin puolin ja kunnolla kypsiksi. Aikaa saa käyttää joitain minuutteja enemmän, kuin jauhelihapihvejä paistettaessa.

Itse kokosin tällä kertaa (kannettoman...)hampparini bataattilohkon päälle. Olisin halunnut kokeilla munakoisoa, mutta sitä ei lähikaupasta löytynyt.

Pihvin alle levitettävä punainen pesto sopii hyvin yhteen näiden pihvien kanssa.

Lisäksi perus salaatti ja tomaatti toimii aina, valkosipulisalaatinkastike myöskin. Ainakin heseltä löytyy myös vegaaninen vaihtoehto.

Pahoittelut näistä esteettisistä kuvista :D

Erilaiset curryt ovat helppoja valmistaa, ja niitä tuleekin aika usein tehtyä.

Aiemmin olen tehnyt aina red currya tai green currya, mutta tällä kertaa kaupasta tarttui mukaan panang currytahna.

Tämän ruuan peruspilarit ovat siis protsku (tässä ohjeessa tofu), currytahna, kookosmaito, soija/kalakastike, makeuttaja ja kasvikset fiiliksen mukaan. Ainesosia muuttelemalla tästä ruuasta voi valmistaa hyvinkin erilaisia versioita. Oma currytahnasuosikkini on red curry, mutta suosittelen kokeilemaan eri vaihtoehtoja. Kasviksina voi käyttää ohjeesta löytyvien vaihtoehtojen lisäksi esimerkiksi porkkanaa, paprikaa, ananasta, sieniä, valmiita wokkivihannessekoituksia...vain mielikuvitus on rajana.

Panang curry tofulla:

5 tl panang currytahnaa

1 tölkki kookosmaitoa

sipuli

tofua

papuja

bambunversoja

täysjyvänuudeleita

soijakastiketta

ruokosokeria (tai muuta makeuttajaa)

Pilko sipuli ja laita öljytylle pannulle paistumaan. Seuraavaksi pilko tofut ja heitä ne myös mukaan. Tofun määrä riippuu ihan omista mieltymyksistä: itse käytin pari pakettia SoFinen maustamatonta tofua protskurikkaamman curryn toivossa, mutta yksikin paketti voi riittää vallan hyvin.

Kun sipulit on kuullotettu ja tofut ovat saaneet myös vähän rakennetta pintaan, voi mukaan heittää jäiset pavut. Kun pavut ovat lämmenneet, on currytahnan aika. Sitä kannattaa sekoitella jonkun aikaa pannulla muiden ainesten joukossa ennen kookosmaidon lisäämistä.

Seuraavaksi siis kookosmaito, bambunversot ja nuudelit pannulle porisemaan miedolla lämmöllä.

Nyt on aika lisätä curryn suolaisuutta lorauttamalla reippaasti soijakastiketta mukaan. Monissa ohjeissa taidetaan käyttää kalakastiketta, mutta vegaanisessa versiossa korvataan se soijakastikkeella.

Currytahna tarvitsee vastapainoksi jotain makeaa, joten myös sokeria, siirappia tms. tulee muistaa lisätä kastikkeeseen. Kastiketta kannattaa tosiaan maistella ja lisäillä currytahnaa, soijakastiketta ja makeuttajaa sen mukaan. Joskus saatan laittaa currytahnaa esimerkiksi 10 tl, ihan päivän mielentilasta riippuen.

Ja tämä ei nyt välttämättä ole mikään "oikea" tapa valmistaa panang currya mutta ainakin itse olen tyytyväinen lopputulokseen :D

Lazy, laaazy day

Ja siinä meni taas yksi viikonloppu. Nopeasti, nopeammin, ehkä jopa liian nopeasti.

Käytiin Lotan kanssa perjantaina testaamassa Tampereellekin rantautunut Fafa's.

Mulla ei aiempaa kokemusta heidän ruuistaan ollut, ja olin ihan tyytyväinen falafel -pitaleipään pestolla ja vuohenjuustolla. Lotta ei ollut ihan niin tyytyväinen, ja täältä löytyykin hänen postaus aiheesta, käykää tsekkaamassa!

Loppuilta menikin sit ihan perinteisen kaavan mukaan viinilasi ja bisse kädessä.

Lauantai ja sunnuntai kului enimmäkseen ylläolevissa merkeissä.

Mukavasti mammien siispä.

Mun kameran muistikortti on jo pidemmän aikaa vedellyt viimeisiään, ja nythän se viimein tuli tiensä päähän. Mulla oli sielä kuvat meidän lauantaina värkkäilemistä hienoista ja herkullisista (mitä muita adjektiiveja tähän muka keksis?) susheista ja perjantain asukuvat myöskin. 

Ja tänään otin asiakseni kuvailla muuton lähestyessä huonekaluja myyntiin, nekin kuvat katosi.

No, ne on nyt jossain kuvien taivaassa näemmä, näitä sattuu.

Tänään ostin kuitenkin uuden muistikortin, nyt voi toivottavasti taas turvallisin mielin kuvailla.

Oon tehnyt tällä viikolla kolmena päivänä avokadopastaa. 

Kyllä, juuri sitä joka ansaitsi vuoden tylsin ruoka -tittelin.

Mutta se on vaan niin hyvää. Ja helppoa.

Ja ostinpa sellaista spagettia, joka on tehty soijapavuista: sadassa grammassa hiilareita 14g, protskua 42g ja kuitua 20g -ei huono.

Kuvaa mulla ei tästä löydöksestä nyt luonnollisestikaan ammattimaisena bloggaajana ole, mutta lupaan palata asiaan. Ainakin avokadopastassa toimi oikein hyvin tavallisen spagetin korvikkeena. Tässä oli enemmän rakennetta, mikä on vaan plussaa.

Onko teillä muuten joitain unia, jotka toistuu säännöllisesti jopa vuodesta toiseen?

Mulla yksi tällainen uni on paniikkimatka lentokentälle ja siellä oikean lentokoneen löytäminen.

Useamman kerran vuodessa näen tämän saman kaavan toistavan unen, joka ei edes kuulosta miltään painajaiselta. 

Mutta kyllä se vaan on, varsinkin tällaiselle ikuisessa kiireessä elävälle krooniselle myöhästyjälle.

Tänään olin aamulla ihan hiton stressaantunut kun olin juossut yöllä KAHTEEN eri lentokoneeseen, siis kahdessa eri unessa. Ensimmäiseen koneeseen taisin ehtiä, mutta toiseen en (interested?).

Uni alkaa siis monesti sillä että oon reissun viimeisenä päivänä päättänyt lähteä jonnekkin ihan randompaikkaan, yleensä yksin (tai kaikilla muilla on toinen lento kun mulla). Siinähän mulla on sit kamala paniikki ensinnäkin päästä sinne lentokentälle kun lennon lähtöön on aikaa tyyliin 30 min ja oon jossain toisessa kaupungissa, ja lopulta uni aina huipentuu siihen, kun pääsen viimein lentokentälle.

Ja se lentokenttä osoittautuu joka ikinen kerta labyrintiksi.

Juoksen sielä sitten ympäri sitä hiton labyrinttilentokenttää ihan paniikissa ja voin kertoa, että aamulla hengästyttää ja ahdistaa, varsinkin jos missaan sen lentokoneen!

Se unista tällä kertaa, pian kattelemaan uusia ja toivottavasti parempia!

 Hyvää yötä <3

Punapääksi puolessa tunnissa

Punapääksi ryhtymistä kannattaa kuitenkin ehkä harkita enemmän, kuin sen puoli tuntia!

Itsehän harkitsin sentään neljä päivää.

Paras ja hiusystävällisin lopputulos olisi varmasti tullut Elumenilla, mutta se ei sopinut nyt mun suunnitelmiin, sillä tilaaminen olisi kestänyt aikansa. Tämän lisäksi en oikeastaan edes uskalla punaista Elumenia laittaa tukkaani, sillä se saattaa monien kokemusten mukaan olla jämähtävää sorttia.

Ruskean Elumenin sain hyvin purettua hiuksistani pois ja sitä aion jatkossakin käyttää juuren värjäilyyn, mutta en viitsi ottaa riskiä punaisen kanssa.

Olen aiemminkin viihtynyt useaan otteeseen punapäänä. Aiemmin mulla on sävynä ollut aina melko lämmin ja kirkas punainen, kuten ylläolevassa kuvassa.

Nyt halusin kuitenkin tummemman, burgundyyn vivahtavan punaisen.

Olen todennut Lorealin Fériat parhaiksi punaisiksi kestoväreiksi.

Olisin värjäyksen voinut toteuttaa myös pelkillä suoraväreillä, mutta halusin tällä kertaa laittaa pohjalle kestovärin sen helppouden vuoksi.

Kaupasta en löytänyt kuin sävyt 6.66 ja 3.66, ja haluamani tummuusaste oli jotain siltä väliltä.

Vaihtoehdoksi jäi siis näiden kahden värin sekoittaminen.

Laitoin 6.66 -värin kokonaan ja 3.66 -väristä puolet.

Jännä juttu, että nuo sävyt näyttävät paketin kyljessä lähes samoilta, vaikka tummuudessa on kolmen asteen ero.

KC Color Mask -tuotteista mulla on vuosien varrelta paljon kokemusta, ja valkkasinkin sekä sävytykseen että sävyn ylläpitoon sopivat värit red ja plum.

Näitä sekoittamalla sain aikaan kivan burgundyn sävyn.

Tyytyväinen kotikampaaja.

Katastrofin ainekset olivat toki kasassa, mutta onneksi siltä vältyttiin :)

Long time no see

Vissiin pieni tauko ollu, HUPS.

No joo, viime viikko meni reissusta toipuessa. Ja oli mulla pieni flunssakin siinä.

Sitten jossain viikon loppupuolella sain taas kerran päähänpiston. Näitähän mulle aina välillä tulee. Ja sitten kun jotain saan päähäni, on se myös toteutettava, tietty.

Tällä kertaa siis päätin, että mun on saatava punaiset hiukset.

Anteeksi mitä?

Vielä vähän aikaa sitten muistelin huvittuneena viime kertaa punaisella tukalla, joka ei tainnut kestää paria viikkoa kauempaa. Ja kuvittelin jo, etten tuohon väriin enää koskaan tule palaamaan.

Mutta niinhän se tässä elämässä on, että never say never.

Syytän tästä hulluudesta Annia, jonka ihana punainen tukka jäi kummittelemaan mun mieleen.

Hame New Yorker | Viitta Seppälä | T-paita saatu lahjaksi | Mustelma Paintball Sissos

Vaatteetkin näyttää taas ihan erilaisilta erivärisen tukan kanssa.

Farkut Pull & Bear | Paita BikBok

Punaiset hiukset ja harmaa nyt ainakin sopii hyvin yhteen. Ja punainen ja musta, mikäli ei pelkää liiallisia gootti/rokkariviboja. Mikäs muu sitten? Punainen ja tummansininen ehkä.

Siinä ne tais ollakin haha.

Jos mä jotain bloggaamisen arvoista olen tässä lähiaikoina tehnyt, niin ainakin kokkaillut. Vaikka ja mitä.

Toisaalta en nää tätä mun blogia minään ruokablogina, sillä vaikka kovasti tykkäänkin kokkailusta, niin a) en koe olevani siinä kuitenkaan niin hyvä ja b) tunnen ohjeiden kirjoittamisen jotenkin vaikeaksi, mieluummin heittäisin vaan kuvia ruuista ja kertoisin "hyvää oli" :D

Mutta katotaan, kyllä mä varmasti jotain ohjeita vielä jakelen.

Tämä ilta on siinä mielessä poikkeuksellinen, että pitkästä aikaa mulla on aikaa puuhastella omia juttujani, kuten kirjoittaa blogia. Ainoastaan pyykit odottaa ripustamista.

Jos tässä oikein innostun, niin voisin vielä kirjoitella vähän lisääkin tänne tämän illan aikana.

Kattellaan ->

Pakkaspäivän lämmin tomaattikeitto

Tein pitkästä aikaa tomaattikeittoa käyttäen pohjana parasta ohjetta, joka löytyy täältä.
Valkoviiniä ei kaapista löytynyt, joten jätin sen pois tällä kertaa. Lisäksi sokeri vaihtui hunajaan ja parin ainesosan määrä eroaa jonkin verran alkuperäisestä ohjeesta.

Tomaattikeitto:
800 g tomaatteja
1 porkkana
1 sipuli

4 valkosipulia
3 dl vettä
1,5 kpl kanaliemikuutiota

1 rkl hunajaa
2 rkl tomaattipyreetä
tuoretta basilikaa
1,5 dl kuohukermaa
suolaa
mustapippuria

Lisukkeena rapeaksi paistettua pekonia ja tuoreita basilikanlehtiä.

Sipuli, valkosipulit ja porkkana pilkotaan ja laitetaan kattilaan kuullottumaan kera oliiviöljyn.

Sipuleiden kuultaessa läpi (ole tarkkana, etteivät sipulit ala saamaan väriä) lisätään lohkotut tomaatit, vesi, liemikuutio, hunaja, tomaattipyree ja pilkottu basilika kattilaan. Seoksen annetaan porista keskilämmöllä kunnes porkkanat ja tomaatit ovat kunnolla pehmenneet.

Tämän jälkeen keitto soseutetaan sauvasekoittimella. Tällä välin voi myös valmistella lisukkeen, tässä tapauksessa siis pekonit vaan pannulle paistumaan.

Keitto kuumennetaan uudestaan ja lisätään kuohukerma, suola ja pippuri joukkoon.

Kannattaa maistella ja lisäillä mausteita vähitellen!

Lisukkeena oli tällä kertaa pekoni, mutta kevyempänä vaihtoehtona voi käyttää esimerkiksi raejuustoa tai tofua.

Pikavisiitti Osloon

Me lennettiin perjantaiaamuna Osloon, jossa vietettiin muutama tunti ennen junan lähtöä Ed-nimiseen pikkukaupunkiin Ruotsiin, joka oli siis meidän the määränpää. Myös maanantain paluulento oli Oslosta, mutta silloin ei kyllä jaksanut enää tehdä muuta kuin mennä suoraa kentälle odottamaan lentoa.

Vierailu Oslossa oli siis lyhyt, mutta ehdittiin me kuitenkin näkemään muutamia siistejä paikkoja.

Heti rautatieaseman lähellä rannassa oli Oslon oopperatalo, jonka katolle pääsi katselemaan kaupungin maisemia. Suunnattiin sinne heti aamusta ja saatiinkin kuvailla aika rauhassa.

Sen jälkeen lähdettiin kiertämään pieni lenkki keskustassa, käytiin jossain hostellissa aamupalalla ja kyttäiltiin vähän kaupunkia.

Mä halusin päästä käymään Holmenkollenin kaupunginosassa, jonne pääsi matkustamaan lähijunalla.

Se junamatka oli niiiin mahtava, tosi upeita maisemia ja paikallista arkkitehtuuria ympärillä, rinteet täynnä omakotitaloja. Harmi ettei tuolta matkalta tullut napsittua yhtään kuvaa..

Huipulla oli Frognerseteren Restaurant, jonne meidän oli aluksi tarkoitus mennä syömään.

No, siinä tuli sit vähän kiire perinteisesti.

Lopulta ehdittiin juomaan nopeet 10 min kaljat hienoissa maisemissa ja sit takas junaan.

Junamatkahan tosiaan kesti sen 40 min suuntaansa, mutta onneksi sentään siinäkin sai ihastella maisemia... :D

Oltiin varmaan huvittava näky kaikkien niiden hiihtoihmisten keskellä. Mulla korkkarit ja Ville raahasi matkalaukkua mukana ihan turistina.

Ruotsissa ei tullutkaan enää kuvailtua juurikaan, mutta palaillaan siitäkin toki vielä postauksen muodossa!

Tuntuu muuten, etten vieläkään oo selvinnyt tosta reissusta. Mulla on ihme flunssainen olo, laitetaan siis alkavan flunssan piikkiin hehe.