Vietin kesäloman viimeisen viikon mökillä nauttien Suomen kesästä, ja tänä vuonna tämä jäi valitettavasti viimeiseksi yhteiseksi mökkireissuksi Villen lähdettyä Singaporeen viime viikolla.
Mökillä tuli puuhasteltua vähän vaikka mitä, ja puuhasteltavaa - no sitä jos jotain mökillä on.
Yhtenä kohokohtana on pakko mainita kohtaaminen Herra Peuran kanssa: menimme iltahämärässä läheiselle pellolle kyttäämään juurikin noita hauskoja otuksia, ja siellä se odottikin meitä jo. Tilanne oli kuin sovittu tapaaminen, josta me olimme myöhässä. Se tuijotti meitä ties miten kauan piilostaan, kun kävelimme kohti peltoa. Lopulta huomasimme sen ja tuijotimme hetken toisiamme, kunnes Herra Peura kyllästyi tuijotteluun ja ampaisi metsän uumeniin.
Olen ollut nyt töissä 1,5 viikkoa, ja haikein mielin katselen kuvia lomalta.
Onko lomalta paluu ollut muille yhtä tuskaa? Itsehän aloitin lomaltapaluumasennusta "lieventämään" taas vanhan hyvän harrastuksen, jonka avulla työpäivät kuluvat nopeammin. En suinkaan ole siirtynyt tekemään töitä juoksumattotyöpöydän ääreen, vaan harrastukseni liittyy läheisesti ulkoiluun..
No, se siitä harrastuksesta.
Mutta loman positiivisena vaikutuksena on ollut se, että olen päässyt töihin jopa seiskan jälkeen, kun normaalisti sinne on tullut mentyä yleensä lähempänä ysiä. Pidempi ilta kotona pitää motivaatiota yllä ainakin toistaiseksi.
Totinen Iina. Iina on muuten maailman nopein eläin, tai nisäkäs - en nyt muista kumpi, kolmen kilometrin matkalla! Miettikää, aika siistiä olla maailman nopeimman eläimen kaveri.
Iina onkin käyttänyt osaamistaan juoksukisoissa voittaen ainakin lähestulkoon kaikki mahdolliset palkinnot. Mutta nyt hän on eläkkeellä juoksutouhuista, kuten myös glad och trevlig afgaani Emmakin, joka poseeraa mielellään kameralle.
Villiinnyin muuten ehkä liikaa kameran kanssa, ja kuvasin niin paljon, että koko muistikortti oli täynnä. Mutta koska kuvia tuli paljon, mahtui onneksi mukaan myös jotain julkaisukelpoista
No, ainakin Villestä, koirista ja maisemista.
Ärsyttääkö ketään muuta se, että kun itse kuvaa aina paljon, ei pääse koskaan mukaan kuviin?
Kuulostaa hieman itserakkaalta, mutta hei - olisihan se kivaa vanhana kurttumuorina katsella kuvia, joissa oli vielä nuori ja nätti ja elämä oli edessä.
Täytin kesälomalla 26 vuotta, ja se tosin aiheutti pienen ikäkriisin sekä aiheellista tai aiheetonta pohdintaa, onko elämää oikeasti vielä edessä. Kaiken lisäksi meillä on nyt kesätöissä -97 syntynyt (siis ei mikään -94, vaan ihan oikea -97) harjoittelija, ja tämä saattoi ehkä vaikuttaa myös kriisin syntymiseen, sillä aiemmin minä olen ollut meidän yksikön nuorimpia työntekijöitä, heh...
Auringonlaskut eivät pettäneet tälläkään kertaa, ja niitä jaksaa ihastella päivästä ja vuodesta toiseen.
On muuten ihanaa, kun yöt ja illat ovat taas vähitellen pimentyneet <3
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti